Parhautta tässä päivässä oli kuitenkin tennisvalmennukseen pääseminen! Tiedän, että tulehdus ei välttämättä ole vielä kokonaan poissa vaikka jalka tuntuu hyvältä ja askeltaminen on jo normaalia. Tein päätöksen mennä valmennukseen, mutta lupasin itselleni että otan treenin varovasti enkä turhaan rasita kroppaa.
Ei ollut pelkoa liiasta rasittamisesta, sillä treenitauon jälkeen tuntui kuin olisin ottanut tennismailan ensimmäistä kertaa käteen elämässäni. Pallo tuntui olevan tavoittamattomissa koko ajan eikä kroppa toiminut ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. Koordinaatio oli aivan hakusessa ja toimiminen kolmiulotteisessa ympäristössä mailan ja pallon kanssa oli utopistisen hankalaa. Tenniksen monipuolisuus ja vaikeus iski tajuntaan jälleen todenteolla eikä hyväksi pelaajaksi ole oikoreittejä (edelleenkään). Joka tapauksessa valmennukseen oli ihana päästä vaikka kärsivällisyys olikin jälleen koetuksella. Jalka tuntui treenin jälkeen ihan hyvältä eli eiköhän tässä päästä taas aktiivisen pelaamisen tuntumaan :)
Treenin jälkeen oli erityisen kiva tulla kotiin, kun Nuutti oli laittanut herkkukeitot valmiiksi lämpiämään. Päivälliseksi oli tarjolla Kokkikartanon tomaatti-vuohenjuustokeittoa, johon lisättiin mozzarellaa ja pinjansiemeniä. Lisäksi Oululaisen Jälkiuuninappeja juustolla ja tomaatilla.
Illalla katsottiin Nuutin kanssa pitkästä aikaa Kill Arman –jakso. Tällä kertaa vuorossa oli reissu Brasiliaan ja lajina tietty BJJ :) Näytti kyllä niin tutulta, sillä olen kerran jos toisenkin seurannut treenejä ja kisoja tatamin reunalta. Arman sai runtua tavallisilta treenaajilta sekä moninkertaisilta maailmanmestareilta, kaikilta yhtä suvereenisti. Armanin juontotyyli on loistava ja aito ihailu urheilijoita sekä lajeja kohtaan kivaa katsottavaa. Kannattaa katsoa Kill Arman –jakso vaikka osoitteesta www.ruutu.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti