Venyy ennen kuin katkeaa

Duuniviikko on yli puolen välin ja tänään päätin ryhdistäytyä urheilupuolella kuntosalitreenin ja venyttelytunnin muodossa. Oikeasti syy treeniin oli iltapäiväkahvilla töissä syödyt herkut. Iltapäivällä painoi älytön väsymys ja pieni välipala oli paikallaan. Noh, ei sitten mitään järkevämpää löytynyt, joten kekseillä ja kettukarkeilla taioin itselleni hetkessä sokeripiikin ja olin virkeä kuin hyperapina pari tuntia. Oli muuten kaikkea muuta kuin helppo lähteä treenaamaan töiden jälkeen, sillä juuri tuossa vaiheessa verensokeri oli laskeutunut ja ainoastaan kotisohva tuntui hyvältä illanviettopaikalta.

Porkkanan toivossa ja kepin pelossa sain kuin sainkin itseni urheilun pariin :) Jostain kumman syystä salitreeni ei ole muuttunut aikoihin yhtään helpommaksi eikä painot yhtään kevyemmän tuntuisiksi. Edelleen verisuonet pullistelevat ja lihakset värisevät pienenkin painon heiluttelusta.

Tiistaina pitkästä aikaa pelattu tennis muistutti itsestään jäykistyneellä keskivartalolla. Kroppa oli siis lähes yhtä notkea kuin näkkileipä ja sivusilmällä salaa kurkkiessa tuntui, että muut venyttelytuntilaiset ovat sulavaliikkeisiä elastisine nivelineen. Kateellisena ihailin muutamien kevyen näköisiä venytyksiä samalla kun itse rääkkäsin kroppaa edes lähelle kyseistä venyttelyasentoa. Tälläkään kertaa tunnin jälkeiset lihastärinät eivät todellakaan olleet muistoja ’rankasta salitreenistä’ vaan kroppa hätkähti harvinaisista venytyksistä hieman liikaa :)

Treenin jälkeen rip rap liikkeelle ja ystäviä moikkaamaan. Illanvieton lomassa heräsi keskustelu pienestä viikonloppureissusta porukalla.. kuulosti erittäin hyvältä!