Spesiaalitriathlon

Tämän päivän treenisuunnitelmissa oli rento jopoilu Meilahteen, nopea salitreeni, tehokas tennistunti ja loppuun palauttava jopoilu kotiin. Kaunis ajatus, mutta kaikki alkoi mennä vikaan jo siinä vaiheessa kun lähdin aivan liian myöhään juoksemaan porraskäytävään pyöräilykypärä päässä keikkuen. Koko matkan ruoskin Jopoa yhä kiihtyvään vauhtiin, jonka seurauksena reidet huusivat hoosiannaa ja hikinorot valuivat pitkin selkää jo alkumatkasta.

Pikatreeni salilla oli todella nimensä mukainen, mutta tulipahan nyt edes vähän heiluteltua painoja.. koko kuntosalilla vietetyn ajan huohotin polkupyöräilyn aiheuttamassa hengenahdistuksessa. Ei ole tainnut ikinä syke olla noin korkealla salitreenin aikana.

Salitreenin jälkeen hengitys ja syke ehtivät hieman tasaantua ennen tennisvalmennuksen alkamista, mutta tätä ei kestänyt kauaa. Koko tennistunti oli nopeatempoista jalkaliikettä ja tehokasta lyöntiharjoitusta. Lopputunnin pelissä jo hieman odotti, että pääsisi jäähylle virheestä, sillä ei siellä kentälläkään enää mitään jaksanut tehdä. Kaikesta huolimatta valmentaja onneksi jaksoi kannustaa lopputunnistakin, kun oma usko alkoi horjua!

Kotimatkalle lähtiessä olin jo niin loppu, ettei enää ollut pelkoa liian hurjasta matkavauhdista. Tässä vaiheessa olo oli kaikkea muuta kuin energinen ja jalat oli melkein yhtä tukossa maitohapoista kuin Cooperin testin loppukirissä. Kotiin oli kuitenkin päästävä eli ei auttanut muu kuin laittaa musiikki pauhaamaan ja lähteä polkemaan!